kuljen pitkin metsäpolkua
tuntien tuskaa
kyyneleet suljettuna sydämeeni
ei ei ole vielä niiden aika
sitten kun ymmärrrän
mitä tapahtui
ne saavat vyöryä
onko silloin itkuni turhaa
oliko se edes rakkautta
hiljalleen astelen polullani
hetken oivallus aivoissani
ei ei se ollut rakkautta
vain lupauksia ilman tarkoitusta
nyt vyöryy kyyneleet
helpotuksen purona
ne ovat rakkauteni jälkimakua
tuntien tuskaa
kyyneleet suljettuna sydämeeni
ei ei ole vielä niiden aika
sitten kun ymmärrrän
mitä tapahtui
ne saavat vyöryä
onko silloin itkuni turhaa
oliko se edes rakkautta
hiljalleen astelen polullani
hetken oivallus aivoissani
ei ei se ollut rakkautta
vain lupauksia ilman tarkoitusta
nyt vyöryy kyyneleet
helpotuksen purona
ne ovat rakkauteni jälkimakua
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut