lapsena radiossa sanottiin
että seinän takana voi olla naapuri
jotakin pelottavaa siis, hirviö
Eino Grön varoitteli:
seinillä on korvat
pahinta olivat lastenlaulut:
Esa Saario huhuili kumeasti
ja Tiibetin vuorten serpentiinipolkuja hallitsivat noidat
kun kuuhut kulkivat pilvien varjoon
mummin tavoin luulin
että siellä oli joku sisällä
peloton nuoruus alkoi lopulta
radiossa loisti lämmin valo
alkoi syntyä lempibändejä
jotakin nuorisossa tapahtui
laulu Leskisen kun tänne kantautui
kaikki alkoi näyttää hyvältä
sitten se loppui, eräänä aamuna
radion sisältä kuului hymyilevä ääni:
jääkää hyvästi rakkaat kuuntelijat
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tallella on vieläkin tuo mankka ja tunteja radiosta äänitettyä musiikkia - kai on niin, että TV korvaa ja peittää kuulemisen tarpeeni, pidän radiota hyvin harvoin auki - antoisa ja paljossa kuljettava runosi Yleisradion entisiin aikoihin - huomaan vielä kaipaavani STT:n uutisia
Muistan minäkin kaikki maitsemasi asiat radiosta.
Runo on mielestäni Oodi Radiolle.
Joka on edelleen minulle Tärkeä, telkkua en katso lainkaan.
Ps. Olet ollut melko hiljaa täällä sivuillammme viime aikoina?