katson loittonevaa selkääsi
tammikuun tuuli tarttuu hullun papereihin ja levittää ne
kaikkiin ilmansuuntiin
poika rakastaa tyttöä mutta
ei uskalla sanoa sitä
hänellä on
viittomakielet taskussa
sanat valmiit, mutta laukausta ei kuulu
tuopissa punaruskeaa olutta
minun talvialeni, sen kohinan yli näen kun
it-osaaja hypähtää ponnahdusikkunasta ja avaa siipensä
maata kiertävälle radalle
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tunteista on vaikea puhua (jos edes aina sanat löytäisi)
runosi rakastuneella ne ovat, mutta eivät irtoa, miten tuttua
- omaa sisimpäänsä katsellessa, tuskin mikään järkevää, tahdon ja
tarpeiden oletettua kisaa, hulluutta voisipa virtaan huuhtoa
satumaisuus runosi lennossa ihastuttaa
Aivan UPEA runo!!Älykästä ja osaavaa, ihailen tapaasi kirjoittaa.
Viittomakieltä aikoinaan työssäni käyttäneenä, erityisesti tuo kohta on hienosti ajateltu:
"poika rakastaa tyttöä mutta
ei uskalla sanoa sitä
hänellä on
viittomakielet taskussa
sanat valmiit, mutta laukausta ei kuulu"
pidin runosta paljon, se oli viisas siinä mielessä, että se sai pohtimaan asioita järkevästi
Tässä on vuodelle huippualku, ponnahdus!
Rakkautta, olutta ja hullun paperit, siinähän se .