kävelemme kaupungilla
katua ylös, toista alas
tyhjältä tontilta pyrähtää parvi lintuja ilmaan
kuin räjähdys
eroatteko te Saaran kanssa, sinä kysyt
ei me erota, vastaan
menettekö te naimisiin, sinä kysyt
ei me mennä koskaan naimisiin, vastaan
hypit kivilaattojen saumojen yli
pysähdyt näyteikkunan eteen katsomaan rantaleluja
on tämä Suomen kesä lyhyt, huokaiset pikkuvanhasti
ostamme jäätelöt ja istumme penkille syömään
hän tulee käytävää pitkin
pitkänä ja vakavana
Mira on taas osastolla
ne eivät osanneet sanoa siellä mitään
menee tuokio
josta ei tiedä onko se pitkä vai lyhyt
olet käpertynyt kainalooni
ripsesi kutittavat poskeani
kurkkua kuristaa
olet niin hiljaa
että sielu jäätyy pohjaa myöten
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
halua avautua, silti päätös pitää, sanotaan vain se minkä toinen ymmärtää voi, tahto kuin lintujen pyrähdys ryhjältä tontilta, elämä kuin aaltojen liikettä, ei tietoa ilmoista saati rantakivien vaaroista, tämä hetki on hyvä, seuraava jo erilainen, vaikka elämä on tunnetta, tunne sydänhaavoja, hymy on kuin portti hiljaisuuteen - upeaa, tarttuvaa runokerrontaa, kuin tarinan olisi kuullut pohjiaan myöden, rakkainta mieliruokaansa syöden, kaikki tyhjyys on täyttyvä sanojesi hengityksessä elää rakkaus
Vaikuttavaa!
Kiitos kovasti niistä.