sanottuaan jotakin
hän mutristaa huulensa ja katsoo lämpimästi
niin hyvät ihmiset tekevät
hän on hyvä ihminen
hyvä ihminen, jo nyt
hänen puheensa kulkee suonistoni läpi
ajan ja maailman läpi, viihdyttää
eräänä päivänä hän tulee ulkoa
ja työntää kylmät kätensä
paidankauluksestani sisään
kalmankoura, minä sanon
kalman koura, hän sanoo
ja sinisen enkelinsinisillä silmillään
katsoo lävitseni
hän näkee
illan suussa keinumme toisiamme liki
Verdin oopperan mukana
silmäripsensä poskeani vasten
hänen pulssinsa rauhoittaa, minutkin lopulta
hän mutristaa huulensa ja katsoo lämpimästi
niin hyvät ihmiset tekevät
hän on hyvä ihminen
hyvä ihminen, jo nyt
hänen puheensa kulkee suonistoni läpi
ajan ja maailman läpi, viihdyttää
eräänä päivänä hän tulee ulkoa
ja työntää kylmät kätensä
paidankauluksestani sisään
kalmankoura, minä sanon
kalman koura, hän sanoo
ja sinisen enkelinsinisillä silmillään
katsoo lävitseni
hän näkee
illan suussa keinumme toisiamme liki
Verdin oopperan mukana
silmäripsensä poskeani vasten
hänen pulssinsa rauhoittaa, minutkin lopulta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
syntyy koskettavan lämmin ja inhimillinen runo, läheisyydestä
sielukumppanuudesta, kuin yhteisen salaisuuden valtijoista,
joiden sykkeet ovat toistensa amplitudeina, ajatukset suurten
säveltäjien draaman ratkaisuina, parhaan kertojan rakkauden
tarinana, ojennettu ruusu ja elämä tuoksuva
se yhdistää kansakunnatkin.
Ja kyllä!
Nainen näkee enemmän,
tietää vaistoillaan.
Tämä runo on kuin Oodi Naiselle,
salaperäiselle.