kymmenen vuotta syntymääni
vitosella pidetään kovaa vauhtia
juostaan kiristyvän vauhdin taulukossa
piikit rouhivat märkiä hiilimurskan palasia ilmaan
takamukset ovat kurasta mustat, huohotetaan raskaasti
mikään ei kuitenkaan auta
kolme kierrosta ennen maalia Belgian klanipää Reiff
tekee lujan taktisen nykäyksen
muuta ei voi
kuin katsella loittonevia kantapäitä
sinkoilevia märkiä hiilimurskan kappaleita
sataa. on satanut koko päivän.
intialainen Balder Singh värjöttelee kylmissään
kymmenottelun lomassa
syntymääni on kymmenen vuotta
olen yhtä kuin kuollut
minun ei ole mikään olla
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ja olemattomien viestimien armoilla, niin paljon on kysyttävää
kertynyt vaan erityisesti tässä ajassa on jotain, mikä on vapauttanut
tekijät ja näkijät, Lontoon olympialaisista lienee kuitenkin puhuttu jonkin verran, täällä keskitytty Zatopekin menestykseen - näkökulmasi on antoisa ja kirjoittajalle kiitollinen, tosiasiathan on mahdollista tarkistaa sellaisina, kun ne on ylöskirjattu - yleisemmin samoin kuin yksittäisen ihmisen, niin myös lähihistorian sivut aukeavat vain osittain ja tulevat arvossaan ymmärretyiksi - jollei ole historian
haka ja nero - monin ajatuksin puhuttelee runosi minua
joskus kauan sitten.
Se tuli tätä lukiessa mieleeni.
Ja juu, Lontoossa sataa usein.
En ole koskaan käynyt, mutta kuulemma näin on.
Maanmainio runo!
Saapi lukija, varsinkin tämä - lukea oikein kekittymällä,
ja silti sanasi jäävät pyörimään,
antamaan pilkahduksia jostain sellaisesta,
jota kaikkein eniten Rakastan runoissa.
Salaperäisyyttä!
Jessss!
hyppy tunnelmasta toiseen on niin suuri