Haureus

Ei tornini ole tehty norsunluusta 
se on lihasta ja verestä
eikä kukaan voi kiistellä sen häikäisevyydestä.

Sen äärelle päästyäni
huomaan aistivani
kasvavan himon
    kiiman ja hekuman
    loppumattoman janon.

Näen sen huipun vuotavan
kirkkaan nesteen siitä tihkuvan
tornin ulkopintaa pitkin valuvan
    minut loistokkuudellaan lumoavan.

Annan vallan vieteille
lyyhistyn tornin juurelle
painan pääni sen varjoon
    tuolle lämpimälle pinnalle
    fornikaation alkulähteelle.

Kaninkolossa ei happea riitä synneille
    rikkomuksille tai paheille
Vain pyhälle
    absoluuttiselle nautinnolle.

Nostan katseen ylös korkeuksiin
    Jumalallisiin ulottuvuuksiin
Enkä pelkää putoamista
vaan jatkan kehollani kohoamista
    ylle kuulaan kauneuden
    mahtipontisimman komeuden
    aistikkaan
    niin elegantin suuruuden
Sen näennäisen arvokkaasti itselläni peitellen
muka hillitysti tyveä myöden suojaten
Jokaisen tietäessä todellisuuden
    totuuden
joka itse itseänsä manifestoiden
vie nyt arvon ajan
    paikan sekä olemisen tavan
Niiden merkityksellisyyden riistäen
    mitätöiden niiden tärkeyden
niiden oleellisuuden pois pyyhkien.

Kun palaan tähän maailmaan
    tyydytystä syvää pullollaan
On taas vaivatonta jatkaa omillaan
Lyhyen matkaa kerrallaan.

Ei se torni koskaan minun ollutkaan
enkä niin toki ole luullutkaan
Se on vain yksi monista
    jonne minut kutsutaan
    tervetulleeksi toivotetaan
Matriarkan ollessa matkoillaan.

En niitä tietoisesti ole etsinyt
    tavoitellut
    tai niistä edes haaveillut
Vaan täysin sattumalta
    moraalin tuolta puolen löytänyt.