Maalaa meille utopiasi
tee se kielellä, jonka käsitämme
sanoin, jotka ymmärrämme.
Kuvaako tasapaino unielmiesi maailmaa?
Harmonia haaveidesi maisemaa?
Ovatko vastakohdat eedellytys tasapainon?
Rakkaus voima, joka tyynnyttää voi raivon?
Kuinka oppia saattaa taidon,
joka johtaa hyväksymiseen
ilon, auringon,
vihan sekä vainon?
Viekö harmonia mielekkyyden
tai olemisen arvon?
Onko sen polku tasainen
harmaan sävyinen - lähes sieluton?
Lamaantuneisuuden laulu
ja manifesti innoton.
Usein syytä unohtaa on sanat
määritelmät, logiikat
verbaliikan rajat.
Luottaa epäilyksettä siihen
että aistit meitä kannattelevat.
Voi kaaos sulautua harmoniaan.
Tuska tuoda olon autuaan.
Vain ei meitä luotu ajattelemaan.
Vain tunteille valtaa antamaan
niitä sokeasti palvomaan
edessä niiden kumartamaan
ja totuudeksi uskomaan.
Viisauteen paljon suurempaan
aisteille antautumalla päädytään.
Sanoin esitellyt kuvaelmat
parhaimmillaan tavoittavat
naiiveimmat dystopiat.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihan ensimmäinen mielikuva, joka mulle tuli on Aatami ja Eeva Paratiisissa.
Että ihan ihmisen alkujuurille, näin raamatun mukaan ainakin.
Aistillisuus on ihmisessä ollut alun pitäen, muuten emme olisi lisääntyneet ja täyttäneet maapalloa.
Aistillisuus kannattelee meitä niinkuin sanoit.
Mieleen tuli myös eläimet, ne toimivat vaiston ja aistien varassa.
Ihminen on tunnepitoinen, mutta nyky-yhteiskunnassa pelkän tunteen varalla eläminen toisi haasteita, ainakin jos miettii ääritunteita, kuten vihaa.
Tunteet ovat kuitenkin myös mahtava voimavara ja olen kyllä sitä mieltä, ettei tunteiden tukahduttaminen ole hyvästä. Lapsesta saakka meitä kuitenkin opetetaan hillitsemään tunteita, mikä ei aina ole hyvästä, tunteet pitäisi yrittää kanavoida sillälailla, että tukahduttamisen sijaan, voimaantuisimme niistä.
Harmoninen yhteiskunta.
Kautta ihmiskunnan historian ihmiset on sotineet, eikä siinä loppua näytä olevan.
Vertasit harmoniaa harmaaseen ja sieluttomaan. En ehkä aivan noin ajattele, mutta täysin harmoninen yhteiskunta on kyllä utopiaa. Ihmisluonnetta jonkun verran tuntevana en millään pysty näkemään sitä, että pystyisimme elämään täysin harmoniassa.
Ihminen toimii pitkälti aistien varassa, eikä perusteeltaan ole vuosisatojen saatossa kauheasti muuttunut, on sitten päällä kuinka hieno puku tahansa ja kultaiset kulissit.
Paljon laitoit taas miettimään, mikä on hyvästä. Tässä nyt jotain ajatuksiani, mitä nyt äkkiseltään tuli.
Voi miten kattava pohdinta! Ilahduin jälleen suuresti!
Tasapaino ajattelun, tunteiden ja aistien välillä on niin häilyvä - joka tilanteessa varmasti optimi on myös erilainen! Tunnesäätelyn haasteet ovat varmasti osa jokaisen elämää - lapsen kehitystä ja joskus ikävän voimakkaalla tavalla myös aikuisuudessa nähtävillä. Onneksi tunteiden käsittely ollaan otettu jo osaksi opetussuunnitelmaa eikä sitä jätetä vain kodin tehtäväksi. Tärkeimpiä taitojamme, vaikka siinä ei koskaan tulla valmiiksi. Niiden välittämä informaatio on arvokasta, joskin usein vinoutunutta. Parhaimmillaan toden totta voimme niiden kautta voimaantua!
Kysymykseni siitä onko harmonia harmaata, sielutonta - tylsääkin - oli ehkä hieman sarkastinen vastaus ajatukseen maailmasta, jossa tavoitellaan yhä äärimmäisempää ja erikoisempaaolemisen tapaa tai kokemuksia. Haluan vielä lisätä, etteivät runot ole väitteitä tai mielipiteitä vaan pikemminkin jostain syystä mieleeni tulleita mahdollisia tapoja katsella tilanteita tai maailmaa. Omista ajatuksista poikkeavat näkökulmat ovatkin parasta inspiraatiota runoille - ihmettelylle ja oman mielen avaamiselle! Ollaan kiitollisia erilaisuuksistamme.
Arvostan niin suuresti näitä kommenttejasi! Paljon rakkautta uuteen vuoteesi!
Juu, ymmärsin kyllä, että ne eivät ole mielipiteitäsi tai väitteitä.
Harmoninen mielentila on suurimmaksi osaksi erittäin miellyttävä olotila. Siihen ihmiset myös pyrkivät tämän kaaoksen keskellä eri metodein. Joka paikka pursuaa ohjeita mielen ja ruumiin rauhoittamiselle kiireen keskellä.
Elämä on usein aika kaaosmaista.
Myönnän joskus kadehtivani ja varsinkin ihailevani tyyniä, rauhallisia ihmisiä. He saavat pelkästään jo olemuksellaan toisen rauhoittumaan. Harmoninen olotila on tavoiteltu olotila.
Toisaalta kun miettii sitä, että pitää saada jotain aikaiseksi, niin pelkällä harmonialla se ei useinkaan onnistu.
Voimakkaat vihan tai rakkauden tunteet luovassa työssä on käyttökelpoisia. Eli tunteet kanavoidaan johonkin tekemiseen.
Pidemmän päälle vaikka joku intohimoinen rakastumisen tunne saisi ihmisen taatusti sekoamaan.
Kumpaakin tarvitaan harmoniaa ja erilaisia tunteita. Vaisto taas varoittaa meitä esim. pysymään pois vaaroista ja hankaluuksista.
Nautin runostasi. Tämä herätti itsessäni mielenkiintoisia ajatuksia. Toivottavasti et kovasti pahastu, että jaan heränneitä ajatuksiani.
Mielestäni utopiaa olisi olla eksymättä polulta ja kuulematta pelkoja. Dystopiaa olla tunteeton tai virittäytyä pelkästään tunteiden mukaan. En näkisi tekstejäsi ilman näköaistia, mutta millä aistilla näen runosi sielun? Onko jälkimmäinen myös aistia?
Tasapaino ja harmonia kuulostaa hyvältä, kuhan niitä ei sidota mihinkään pysyvään. Mitä on ja syntyy ilman liikettä?
Kiitos, että jaoit.
Voi Bsbsiabakao, tällaiset kommentit ovat arvossaan verrattomia! Kaunein kiitos.
"Eksymättä polulta ja kuulematta pelkoja" - kuulisin mieluusti mitä polulla tarkoitat! Itsellä on niin vahva tendenssi ajatella, että juuri eksyminen on kasvun ja inspiroivan elämän ydin. Kuten myös pelkojen kohtaaminen. Ehkä ajatukseni siitä, että ihminen ei kykene alati jatkuvaan tyytyväisyyteen tai onneen värittää mieltäni liikaa. Siinä mitassa, etten itse osaa edes maalata sellaista kuvitelmaa.
Kuvailusi dystopiasta sai heti nenäni nyrpistymään. Miten olenkaan samaa mieltä! Kaksi tilaa, joihin en toivoisi koskaan päätyväni.
Millä aistilla näet runoni sielun? Ihana kysymys! Tuli mieleeni lause "Kieleni rajat ovat maailmani rajat". Aistit lienevät aivan liian suppea kokonaisuus kokemusmaailmamme kuvailuun ja käsittämiseen. Mikä voisi olla parempi tapa ilmaista asia? Äärimmäisen vaikea kysymys! Jään pohtimaan.
Harmonia on maailmassani nimenomaan juuri aaltoliikettä. Muutos vain on pysyvää.
Kiitos vastauksestasi, ja että jaoit ajatuksiasi. Mielelläni jaan takaisin hieman omaa ajatusmaailmaani, jos se sinua vain kiinnostaa.
Polku / tie on lainattu Laozi:lta, mutta haluan painottaa, että en väitä, että ymmärrän hänen ajatuksiaan kovinkaan syvällisesti tai edes hänen tarkoittamalla tavalla.
Minulle hyve toimii johtotähtenä, jota seuraamalla tulen siksi, miksi minun on tarkoitus tulla. Kun katson polkuani taakse päin, jopa yli sukupolvien, ymmärrän hyvin miksi toimin niin kuten toimin ja osaan olla empaattinen itseäni ja läheisiäni kohtaan. En aina seuraa johtotähteäni ja eksyn mielivaltaisuuteen, mutta ehkä ne ovat tarpeellisia askeleita, jotta olosuhteet ovat paremmat seuraavalle kerralle, kun kohtaan saman tyyppisen risteyksen. Ts. polulla viittaan olemiseen, joka hetkeen on johtanut ja miten asiat hetkelle ilmenee. Polulla viittaan myös hyveellisyyteen, jota harjoittamalla tulen siksi miksi haluan, ja uskon että saan sen mitä unelmoin. Tämä eksymättömyys ja pelottomuus on liikaa itseltäni pyydetty, täten utopiani.
Olen samaa mieltä kanssasi, että eksyminen voi johtaa kasvuun, ja vaikeudet sekä niiden kohtaaminen on elämän suola. Jatkuva tyytyväisyys ja onnellisuus kuulostaa minusta hieman ansalta, jonka jahtaaminen johtaa myös eksyksiin.
Olen viimeaikoina alkanut arvostaa kieltä enemmän ja enemmän, ja minua hieman harmittaa kuinka huonosti osaan sen sääntöjä. Toivon siis, että kielioppivirheeni eivät kirvele liikaa silmiäsi. Koskaan en osaisi sanoja käyttää yhtä kuvailevasti ja kauniisti kuin sinä. Minulle jaettiin erilaisia lahjoja. Mutta näen mielestäni enemmän, kuin osaan kuvailla sanoiksi. Asia ei välttämättä ole siis epätosi vaikken sitä osaa selittää. Mutta kieltä tarvitsen, jotta sen voin todistaa ja toisille ymmärrettävästi jakaa. Kieleni ei näin ollen ole omat rajani vaan mielikuvitukseni.