Maalaa meille utopiasi
tee se kielellä, jonka käsitämme
sanoin, jotka ymmärrämme.
Kuvaako tasapaino unielmiesi maailmaa?
Harmonia haaveidesi maisemaa?
Ovatko vastakohdat eedellytys tasapainon?
Rakkaus voima, joka tyynnyttää voi raivon?
Kuinka oppia saattaa taidon,
joka johtaa hyväksymiseen
ilon, auringon,
vihan sekä vainon?
Viekö harmonia mielekkyyden
tai olemisen arvon?
Onko sen polku tasainen
harmaan sävyinen - lähes sieluton?
Lamaantuneisuuden laulu
ja manifesti innoton.
Usein syytä unohtaa on sanat
määritelmät, logiikat
verbaliikan rajat.
Luottaa epäilyksettä siihen
että aistit meitä kannattelevat.
Voi kaaos sulautua harmoniaan.
Tuska tuoda olon autuaan.
Vain ei meitä luotu ajattelemaan.
Vain tunteille valtaa antamaan
niitä sokeasti palvomaan
edessä niiden kumartamaan
ja totuudeksi uskomaan.
Viisauteen paljon suurempaan
aisteille antautumalla päädytään.
Sanoin esitellyt kuvaelmat
parhaimmillaan tavoittavat
naiiveimmat dystopiat.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihan ensimmäinen mielikuva, joka mulle tuli on Aatami ja Eeva Paratiisissa.
Että ihan ihmisen alkujuurille, näin raamatun mukaan ainakin.
Aistillisuus on ihmisessä ollut alun pitäen, muuten emme olisi lisääntyneet ja täyttäneet maapalloa.
Aistillisuus kannattelee meitä niinkuin sanoit.
Mieleen tuli myös eläimet, ne toimivat vaiston ja aistien varassa.
Ihminen on tunnepitoinen, mutta nyky-yhteiskunnassa pelkän tunteen varalla eläminen toisi haasteita, ainakin jos miettii ääritunteita, kuten vihaa.
Tunteet ovat kuitenkin myös mahtava voimavara ja olen kyllä sitä mieltä, ettei tunteiden tukahduttaminen ole hyvästä. Lapsesta saakka meitä kuitenkin opetetaan hillitsemään tunteita, mikä ei aina ole hyvästä, tunteet pitäisi yrittää kanavoida sillälailla, että tukahduttamisen sijaan, voimaantuisimme niistä.
Harmoninen yhteiskunta.
Kautta ihmiskunnan historian ihmiset on sotineet, eikä siinä loppua näytä olevan.
Vertasit harmoniaa harmaaseen ja sieluttomaan. En ehkä aivan noin ajattele, mutta täysin harmoninen yhteiskunta on kyllä utopiaa. Ihmisluonnetta jonkun verran tuntevana en millään pysty näkemään sitä, että pystyisimme elämään täysin harmoniassa.
Ihminen toimii pitkälti aistien varassa, eikä perusteeltaan ole vuosisatojen saatossa kauheasti muuttunut, on sitten päällä kuinka hieno puku tahansa ja kultaiset kulissit.
Paljon laitoit taas miettimään, mikä on hyvästä. Tässä nyt jotain ajatuksiani, mitä nyt äkkiseltään tuli.
Voi miten kattava pohdinta! Ilahduin jälleen suuresti!
Tasapaino ajattelun, tunteiden ja aistien välillä on niin häilyvä - joka tilanteessa varmasti optimi on myös erilainen! Tunnesäätelyn haasteet ovat varmasti osa jokaisen elämää - lapsen kehitystä ja joskus ikävän voimakkaalla tavalla myös aikuisuudessa nähtävillä. Onneksi tunteiden käsittely ollaan otettu jo osaksi opetussuunnitelmaa eikä sitä jätetä vain kodin tehtäväksi. Tärkeimpiä taitojamme, vaikka siinä ei koskaan tulla valmiiksi. Niiden välittämä informaatio on arvokasta, joskin usein vinoutunutta. Parhaimmillaan toden totta voimme niiden kautta voimaantua!
Kysymykseni siitä onko harmonia harmaata, sielutonta - tylsääkin - oli ehkä hieman sarkastinen vastaus ajatukseen maailmasta, jossa tavoitellaan yhä äärimmäisempää ja erikoisempaaolemisen tapaa tai kokemuksia. Haluan vielä lisätä, etteivät runot ole väitteitä tai mielipiteitä vaan pikemminkin jostain syystä mieleeni tulleita mahdollisia tapoja katsella tilanteita tai maailmaa. Omista ajatuksista poikkeavat näkökulmat ovatkin parasta inspiraatiota runoille - ihmettelylle ja oman mielen avaamiselle! Ollaan kiitollisia erilaisuuksistamme.
Arvostan niin suuresti näitä kommenttejasi! Paljon rakkautta uuteen vuoteesi!
Juu, ymmärsin kyllä, että ne eivät ole mielipiteitäsi tai väitteitä.
Harmoninen mielentila on suurimmaksi osaksi erittäin miellyttävä olotila. Siihen ihmiset myös pyrkivät tämän kaaoksen keskellä eri metodein. Joka paikka pursuaa ohjeita mielen ja ruumiin rauhoittamiselle kiireen keskellä.
Elämä on usein aika kaaosmaista.
Myönnän joskus kadehtivani ja varsinkin ihailevani tyyniä, rauhallisia ihmisiä. He saavat pelkästään jo olemuksellaan toisen rauhoittumaan. Harmoninen olotila on tavoiteltu olotila.
Toisaalta kun miettii sitä, että pitää saada jotain aikaiseksi, niin pelkällä harmonialla se ei useinkaan onnistu.
Voimakkaat vihan tai rakkauden tunteet luovassa työssä on käyttökelpoisia. Eli tunteet kanavoidaan johonkin tekemiseen.
Pidemmän päälle vaikka joku intohimoinen rakastumisen tunne saisi ihmisen taatusti sekoamaan.
Kumpaakin tarvitaan harmoniaa ja erilaisia tunteita. Vaisto taas varoittaa meitä esim. pysymään pois vaaroista ja hankaluuksista.