Aika akrasian airuiden
labiilien narratiivien
omatunnon vaientajien
siis jumaluuden, kuolleen ylväyden
Houkat
Itsestään sitä etsien
En ole yksin mut' yht' voimaton
ja armo huudettu on
jokainen itseänsä lohduttakoon
anteeks itsellensä antakoon
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiehtova aihe!
Jos lähdemme pohtimaan teemoja vastuuttomuuden näkökulmasta, voisiko "itsearmoa" olla jopa liikaa? Voiko itselleen sallia liikaa "inhimillisyyttä", huonoa tai asiatonta käytöstä - toimintaa vastoin parempaa tietämystä? Pitää omatuntonsa puhtaana sommittelemalla tilanteet itsensä kannalta edullisiksi, sepittämällä sopivia tarinoita sopimattomien reaktioidensa oikeuttajiksi. Ajattelisin, että voi. Että se on vastuuttomuuden tila.
Yksi innostavimmista kysymyksistä onkin kenellä täällä on valtuus armahtaa toista. Saati tuomita! Enkä puhu nyt yhteiskunnallisella tasolla vaan jokapäiväisissä kohtaamisissa.
Olisi ilo kuulla sinun mietintöjäsi!