Tärkeää vai ei?

Näkökulma 1:

Taide on ainakin osittain rinnastettavissa uskontoon. Se vastaa kysymykseen miksi ja enemmänkin. Ilman taidetta ihminen kuihtuisi henkisesti ja olisi lukemattoman paljon köyhempi. Taide rikastaa ihmisten sielunmaisemaa, opettaa ajattelemaan, tuntemaan ja tuo aivan omanlaatuista vapautta, jota ei muutoin olisi. Edellämainituista syistä diktatuurit kohtelevat usein uskontoja ja taidetta yhtä huonosti. Hän joka haluaa kahlita, ei siedä vapautta, ainakaan muuten kuin hänen itsensä määrittelemänä. Vapaudenriistolle taide on luonnollinen vastakohta.

Näkökulma 2:

Taidetta ei tarvita elämiseen. Ruoka, vesi ja katto pään päällä riittävät. Taiteilija on kuin omistajansa luona asustava, ulkona kulkeva ja metsästävä kissa: se tuo tappamiaan päästäisiä, pikkulintuja ja oravia omistajansa taloon ja niin luulee tekevänsä oman osuutensa talouden ylläpidosta, vaikka totuus on, että omistajan talous ei riipu kissan metsästämisestä mitenkään. Kuitenkin kissan omistaja usein palkitsee lemmikkinsä kermalautasella, koska hän ymmärtää, että kissa noudattaa viettiänsä ja tarkoittaa hyvää. Jos taiteilija on viettinsä noudattamisessa menestyksekäs, hän saa kermalautasensa; hänen kunniakseen saatetaan nimetä puisto, pystyttää patsas tai tehdä postimerkki. Kun kuluu aikaa, tulevat sukupolvet unohtavat taiteilijan merkityksen, patsas kerää graffiteja ja pulunpaskaa ja pummit dokaavat sen vieressä. Vaikka menestynyt taiteilijakin päätyy tähän alennustilaan, koskaan ei silti pidä aliarvioida ihmisen toivetta tulla päällepaskotuksi, monet ovat valmiita myymään sielunsa tämän tavoitteen saavuttaakseen. Taiteessa on siis lopultakin kyse turhamaisuudesta, ei tarpeellisuudesta.

Kummatkin näkökulmat ovat tosia samanaikaisesti. Jokainen taiteilija tietää tämän joko aktiivisesti tai alitajuisesti. Tämä tieto luo alituisen ristiriidan taiteilijan mieleen: luodako vaiko ei. Onko tekemiseni tärkeää vai ei? Mitä paremmin ristiriidan hallitsee, sen enemmän saa aikaiseksi. Mutta lopultakaan tuo kysymys ei ikinä poistu. Siinä kysymyksessä on taiteen ja ihmisyyden ydin.