Syvyyksistä tummista
jos sua hahmo lähestyy
varjoista, jaettua matkaa
varjolla jonkin ehdottaa
ei varjolla ole varjoa
kun tiet eroavat
mustaa mustempi
sielu varjostettu
kädestä
sydämestä
sielusta
ote
kuin iiris keskellä silmän
tuo pimeä näkökyvyn
mitä salaat, sitä olet
se tiedetään, se siedetään
ei valolla ole varjoa
keskellä pimeän järveä
valon valtameressä
valitse mitä tahdot
totuus on siellä missä
valo saa varjot.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Loppu aivan loistava! Hienosti sanottu. Hyvä runo muutenkin :)
Kaunista.
Tämä on jotakin ihan huikeaa!
Huikaiseva matka sieluun ja totuuteen. Kaunis ja sujuva on tekstisi, ihanasti kuljetti mukanaan.
Sivut