kuuteenkymmeneen vain laskettiin
piiloon kun kiireesti juostiin
surun takaa, ilon takaa haettiin
pettymyksen, täyttymyksen vierestä
lapsena aikamme etsittiin
aikuisena etsittiin aikaa
lopulta aikamme meidät löysi
kiinni sai, kunhan vain elettiin
katsomatta tuntiin, minuuttiin
keväästä syksyyn lehdet kellattiin
muistot ikivihreiksi kullattiin
kallis elämä mahtuu sydämenlyöntiin
vilkuilematta nuottiin päästiin
rytmiin, laulut kaikki laulettiin
vain kun elettiin ja laskettiin
kuuteenkymmeneen
Selite:
Runo, jonka kirjoitin äitini 60-vuotispäiville.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Itsellä kyseinen lukema on ihan näillä näppylöillä ja täytyy sanoa, että runosi on hieno kerrostuma vuosikymmenten kulusta lapsuuden ajasta aikuisuuteen.
Äitisi on varmaan kehystänyt runon, ellet sitten jo itse tehnyt sitä luovuttaessasi sen hänelle.
Monta ajatusta herätti tämä runosi. Luin sen ensin nopeasti, mutta ymmärtääkseni paremmin, luin sen ääneen. Silloin siitä aukesi monta monta hienoa ajatusta ja hetkeä ihmisen elosta. Äitisi on saanut todella hienon runon päivänsä kunniaksi. Onneksi olkoon molemmille. Niin päivänsankarille kuin runoilijalle. Tämä on hyvä!
Paljon tunteita mahtuu runoosi. Haikeutta, iloa ja suruakin luen tästä. Aika opettajana ja kypsyttäjänä aikuisuuteen tulee hienosti esiin. Kaiken kaikkiaan hieno kunnianosoitus äidille! Pidin paljon.
Upea on runosi aikamatka jonka se tekee niin inhimillisesti.
Pidin todella paljon.
Hieno, Lämmin tunneruno.
Haikean tunteikkaita muistoja.
Herkkä runo!
Sivut