kaipaus, hyödytön kaipaus seuranani on vain
muistan sen intiaanikesän, jolloin metsästin
heinäsirkkoja heinikosta, naapurin rapulle nukahdin
silloin oli aika, jolloin mieleni ei vielä ollut kuolemaa
pulppuava lähde, puhaltelin vain suurta saippuakuplaa,
eikä kirjekuorissani lukenut "erääntynyt"
niin minä heräsin heinäsirkat kadottamaan
kirjekuoret aukomaan ja kuplat puhkomaan
rahisevat äänet stereoissani kuiskivat "etääntynyt"
kaipaus, hyödytön kaipaus seuranani on vain
nojatuolin päällä loikoilee kissani armotta tyytyväinen
- yritänhän minäkin, mutta olen vain armotta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jotenkin niin hyvää, lempeää pehmeyttä
verrattuna nykyhetkeen.
Sellainen tunne tästä tuli.
Sivut