Voiko tarpeeksi usein kukittaa
ruusuin sankarien päät koristaa
ne jotka sanoin aatokset nostaa
maan ja taivaan, mielen ja sydämen
yhteen saattaa, vääryydet kostaa
säkeillä kivun poistaa, kuoleman
aina uudelleen pakottaa polvilleen,
ne jotka huolta muista kantavat
ohjein teitämme viitoittavat,
matkaan siunauksin saattelevat
ennen kuin kerran suuruus holvilleen
haudan oman, hiljaa saatossa kannetaan.
Mikä maa on tarpeeksi syvä
peittämään tahdon hyvän?
Voiko tarpeeksi usein polvistua
edessä muiston ja suuren sydämen,
mitkä sanat riittävät kunniaksi?
Puoleesi katson, on päälläsi kukkameri
enkä unohda niin kauan
kuin suonissani virtaa veri.
Minä olen herännyt, sinä rauhassa,
katson liljaa, muistan, eikä sydän ole hiljaa.
Selite:
Toista samanlaista ei tule.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihastuttavan herkkä muistoruno suurelle runoilijalle.
Vau :o
Pysähdyttävän Hieno runo suurelle taiteilijalle.
Sivut