Nimetön

Onnistuneesti pysäyttää tämä täsmä lausein rakennettu teos!

Asiat ovat juuri lukijanlaisia - puhuttelee ja vihastuttaa sisällöiltään, kiitos

Kantaaottava hieno runo nykykasvatuksesta ja sen seurauksista.

Jos minkä niin juuri tämän saa kaduilla kuuluttaa ja julki kaikille julistaa. Vahvaa ajan kuvaa.

Takerrunpa tuohon viimeiseen lauseeseen runossa. Rakkaus on myös rajoja, kuulostakoon sitten fraasilta. Erityisesti lapsen ja nuoren pitäisi saada tuntea ne,(rajat), nimenomaan vanhempien/kasvattajien taholta, koska juuri ne luovat hänessä turvallisuuden tunteen. Vähintään yhtä tärkeää on nuorelle se tieto että häntä rakastetaan, häntä kuunnellaan ja hänet otetaan huomioon. Laatuajan antaminen ja molemminpuolinen luottamus ovat mielestäni avainsanat hyvään vanhemman ja nuoren välillä tapahtuvaan vuorovaikutukseen.
"Sytytetään siis mieluummin kynttilä kuin moititaan pimeyttä." (lainauksen alkuperää en muista.) Hyvä, kantaa ottava runosi!

Tämä on suorastaan nerokas. Iskevä, naseva ja toimiva. Pidän erityisesti tästä persoonallisesta tyylistä, jolla purat rumaa todellisuutta ajankohtaisesti. Loistava!

Kantaaottava runo.
Aivan niin, jotain on pahasti pielessä kun tuollaista tapahtuu. Kuitenkin - onneksi on olemassa myös fiksuja nuoria ja vanhempia. Traagiset, surulliset tapahtumat vain saavat ne suuremmat otsikot.

...oireilua, kipuilua, avunhuutoa... ?! Kouluampumiset jatkuvat aina vaan... jää nähtäväksi miten/mihin kulminoituukaan vielä joskus.

Puhutteleva runo.

Yhteiskunta on rakentunut väärien asioiden ympärille, jota pyörittää ainainen kiire sekä ihmisten loputon ahneus. Hallinnollisesti vielä leikataan vääristä asioista.

Se politiikasta, runosi on huikea!

Niin juuri. Noin siinä on käynyt kun runossasi kuvaat. Aika paljon nuorten ongelmissa voi olla kyse siitäkin, ettei vanhemmilla ole aikaa/halua/ jutustella niitä näitä lämpimässä kodikkassa tunnelmassa heidän kanssaan, innostaa ajattelemaan ja keskustelemaan elämän tärkeistä asioista ja jos hyvä suhde jää lapsena aikanaan luomatta, (vanhemmat kiireisiä ja /tai kykenemättömiä, ei sitä tarttumapintaa ole sitten kun tulee nuoruusikä olemassa eli ei homma toimi. Mistäs se nuori sitten tietää, mitä pahalle ololle tehdään.... ? Ja edes mitä lähimmäisen rakastaminen on ja että välillä sinä pitää olla tärkeämpi kuin minä itse.

Evvk:n tiedän, mutta mitä on vvkk ?

Hieno kirjoitus, ja todella asiaa.