Maailman kauheutta enää nähdä halunnut en
silmäni kiinni teippasin, näyt nuo ulos suljin
Mutta äänet, ne äänet kovemmin nyt kuulin
siispä korvatkin paketoin, annoin pauhulle kääreen
Entäpä hajut? Ne sieraimet poltti, mahaa väänsi
sisikuntani mun aivan mullinmallin käänsi
Vei aivan uusien kivun ulottuvuuksien ääreen
ja sikspä sen Aisti-Juudaksen vaimensin
Lisää vielä vähän, noin - täysin hiljensin, vaiensin
vaan vielä suuni maisteli, mokoma kehtasi!
Maailman kanssa peliään piti, avoimesti vehtasi
työni täydensin, kuuppani kerrassaan kapaloin
Itseluodun muurin takana voitonriemu, se kovin
lyhyt oli: yksi maailma ulos kun jäi, mieleni tovin
Aisteista tyhjempi oltuaan aatoksista täyttyi, maailma uus
edellistä armottomampi edessä aukeni, koko kamaluus
Pehmentämättä, tauotta, välimatkatta, toiseutta ilman
itse itseensä porautui ja kiireesti muurini purin, maailman
Ulkoisen sallin, kauheudesta pienempi lopulta se lie
joka etäältä näkyy; minä, sinä - armollinen kiertotie
Nähdyt, kuullut, haistetut, maistetut, ne ajassa kaareutuvat
meidät meille opettavat ja itseltämme meitä suojaavat.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Paljon puhuva
Paljon antava
Tämä jättää lukjan hiljaiseksi
Upea.
Hauskalla tavalla, isoa asiaa.
Sivut