Uusi aika
Näin eilen haltijan
niin kauniin ja herttaisen
joka katsoi minuun
silmät sädehtien
Hän otti käteni käteensä
siveli sitä sormillaan
ja huuliltaan
kuin kultahiput
sanat solisivat
En ymmärtänyt sanaakaan
sillä se oli kieltä haltijoiden
vaan silmillään
mustilla, mutta lempeillä
hän viestitti
etten saa enää surra
en murehtia
että oli tullut aika
vapautua kahleista
että joku jossain
minuakin odottaa
ja haluaa rakastaa
Missä, missä hän on
ehdin kysyä
mutta haltija vain hymyili
mustilla silmillään
ja hävisi jättäen vain
taianomaisen hohteen
katonrajaan
Oliko se haltija
vai oliko se unta vain
En tiedä mutta aamulla
oli suruni poissa
ja aivan uusi tuli poltti
rinnassain
Mielikuvituksen siivin
luottavaisesti hiivin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut