Hymyillen jatkan matkaani
pää pystyssä yksin
surun polttaessa sydäntä
Päästin sinusta irti
tulisin kyynelsilmin
ikävän viiltäessä sydäntä
Käänsin sinulle selkäni
maan ihminen
joka olit ystäväni
Ehkä sinä ymmärrät
Ehkä et
ennenkuin aukeavat silmäsi
totuudelle sisimmässäsi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä, haikea runo