Hidastaminen ei ole mahdollista,
vaikka mennäänkin liian kovaa.
Ja kaiken lisäksi lähes sokkona.
Pian varmasti törmätään.
Taakse kyllä näkee erittäin selkeästi,
mutta se valitettavasti on ja pysyy.
Lähempänä taivasta näkee kauemmas,
jos se nyt edes on sen arvoista,
koska täällä tuulee ja pakastaa.
Hyppy eteenpäin murskaisi kaiken alleen
- saisipahan ainakin jotain pientä aikaan.
Sekään ei onnistunut.
Takaisin alas itseensä pettyneenä.
Olo on taas niin avuton ja tyhjä,
vaikka vielä olisi paljon tekemistä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Omalla melankolisella tavallaan erikoinen, hyvä!
Löysin itseni tästä runosta. Yritän aina tehdä jotain suurta, onnistumatta. Ja vielä paljon tekemistä jälkeenpäin, kyllä.
'Lähempänä taivasta näkee kauemmas' -lausahduksesi on todellakin totta.
Tyylikästä tekstiä.
Kiitos.
Nimenomaan YRITYS, hidastamisesta on tehty niin goddamn vaikeaa! Ärsyttää kun pitää jatkuvasti todistella itseään ja osaamista muille ja kehittyä aina vain. Tuntee aina olevansa riittämätön. Pitäisi ottaa enemmän aikaa vain ikkunasta ulos tuijotteluun.
Ja kyllä sitä takapeilinäkymääkin voi tietyssä mielessä muuttaa omilla asenteillaan. Lohdullista. :D
Tjuuh. Sekavaa darraväsymystekstiä, liikaa tekemättömiä tehtäviä odottamassa pöydällä.
Aina on kiire jonnekin ja ei ehditä nauttimaan tästä hetkestä. Vauhdista ei kannata hypätä pois, voi loukata itsensä pahemmin. Hieno runo.
Oivallista pohdiskelua kirjoitettu nöyrällä asenteella!
Kylläpäs minä pidän tästä. Juuri oikealla tunnelmalla mietit elämän vaikeutta ja ainakin näennäistä epäreiluutta.
Kylmässä näkee selvemmin; lämpimässä on mukavampi olla. Kumman sitä valitsisi?
Tässä runossa on ne elämän elementit, jotka kuljettavat miten milloinkin ...pientä ihmisolentoa.
Todella kaunista ajatuksen lentoa..
Sivut