Rakkauteni
Kun makaan
Rakkauden raunioilla
(kuinka kliseeltä se kuulostaakaan!!)
ja vuodan verta
Näen kasvosi
melkein jo kadonneet
kysymässä miksei muka voisi
olla onnellinen ja rakastaa
Ja ymmärrän
etteivät arvet iholla kerro
että on hävinnyt,
vaan että on taistellut..
Selite:
iso huokaus.. rakastaminen on vaikeaa ja arvet ei ainakaan helpota..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
julman kuuloinen teksti, joka puhuttelee lukijaa.
Hyvä runo, viimeinen säe oli paras.