Kun makaan
Rakkauden raunioilla
(kuinka kliseeltä se kuulostaakaan!!)
ja vuodan verta
Näen kasvosi
melkein jo kadonneet
kysymässä miksei muka voisi
olla onnellinen ja rakastaa
Ja ymmärrän
etteivät arvet iholla kerro
että on hävinnyt,
vaan että on taistellut..
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Antares | Rakkauteni | 27.4.2008 | 2 | Runo |
| Antares | muutoksessa | 28.3.2008 | 2 | Runo |
| Antares | virka(a olis)miehelle | 24.4.2007 | 3 | Runo |
| Antares | Minä sinua... | 5.4.2007 | 11 | Runo |
| Antares | vuodesta 2004 | 18.3.2007 | 5 | Runo |
| Antares | T | 12.3.2007 | 8 | Runo |
| Antares | Sillalla seison | 1.2.2007 | 8 | Runo |
| Antares | Pimeän tytär | 11.12.2006 | 3 | Runo |
| Antares | sosiOLOgiaa | 28.11.2006 | 1 | Runo |
| Antares | kuu ja hullu | 6.11.2006 | 11 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
julman kuuloinen teksti, joka puhuttelee lukijaa.
Hyvä runo, viimeinen säe oli paras.