Kätesi lepäävät lapaluillani
Siivenkannattimeni vavahtavat,
kun toteat hymyillen, että
ihoni on kylmempää,
kuin hiljaisuus patterin välissä
Seison varpaillani edessäsi odottaen,
että etäisyys välillämme napsahtelee poikki
Yksinkertainen naps ja luu katkeaa
Näen tähtien nukahtavan yötaivaalle,
kun valonsäteet alkavat heijastaa itseään
seinäkaakeleista kattoon
lampunvarjostimen takaa lattialle
Maailma on uusi ja sinä tiedät,
että niin olen minäkin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vau, tätä jää lukemaan pidemmäksikin aikaa. Todella upea.
Hämärän huoneen tunnelmia,
koskettavaa kaipausta ja toteamus,
että on yksin, mutta toiveikas on
runoilija viime riveillä ja se on hyvä.