Karhu

mikä hiljaa huokuu korviini
se hiljaa huokuu pois
ja viimeistelee
talvisen pinnan
niin että ajatuskin liukenee
lumeksi suussa.

näinä aikoina
käytän kimaltelevia sanoja,
koruja ja tummaa lakkaa,
jonkinlaista
vankempaa tunnelmaa,
joka kestää viiman.
jonka valo on hellää,
kuin hitaat kipinät.

vaan olen silti kuin koivu,
riisuttu oksa, jonka liike
piirtyy jäiseen ilmaan
niin ettei kukaan huomaa.
kannan kauniin
ja jähmetän sen varsilleni.

tekeydyn kärsivälliseksi.