Turhaanko taistelu jatkuukaan, kuka voittaa?
Murhaanko maistamal maailman kauneint kukkaa?
Harhaanko mua taas johdettiin
Kuin vastustaa, en vaan osaa
Sairaalasängys pitkii päivät makaan silmät kii
Harhaluulot muististani hitaasti hävii
On ollu ikävii iltoi, väsyneit aamui
Kävelly pitkin siltoi vierellä haamui
Kaaduin hetkeen maaduin tänne saavuin no niin
Merkkipaalun ohitin jatkan taas kotiin
En jaksa tätä enää, mua syödään elävänä
Ei mitään jäljellä annettavaa elämällä
Mitä tekisin oon tosiaan se tyhjä kuori
Josta poistui muori mielisairas ikinuori
Millä täytyän sen taas? Alkaa keinot loppumaan
Haaveissani vaan se aito Sateenkaaren maa
Onko oma pää ees oma jos sisäl ääniä
Enemmän ku koko Suomes riittää lääniä
Onks plääniä hei kellään miten ne saa hiljenee
Yritin jo karkuun mut haaksirikkoon veneen
Ma ajoin toistamiseen pääni tottui loistamiseen
Palautan ton pukin reen mut ei paluut menneeseen
Kiertävä kitkaton lentävä lautanen
Saa kohta hakee kotiin tämän naisen
Ei tällä planeetalla oo mulle tarjottavaa
Kumpa pääsis pois itseään harjottamaan
En kuuntele mä viisaampii, ne kuitenki on tyhmempii
Koska ne ei tajuu mitä on olla koko aika tyhjempi
Kuka sytyttäisi mun sammutetun soihdun
Löytäis unohdetun soinnun
Saa säveleni kulkemaan
Kii niin kovaa ottais että vähän kuristais
Rintaa vielä joskus rakkaus puristais
Ei voi kun odottaa, sitä oikeaa
Ritaria joka rajusti rakastaa
Yksin jättäis ei koskaan, pakkaseen uloskaan
Onko sellaista puolta mistään tuloskaan?
Koska muuten en kokonainen oo ja tämä puolikas vaan hajoo
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit