Saattaja

Kauan aikaa työtään tehnyt
monet matkalle saattanut
yhä vain harventunut
on surijoiden piiri.

Havisevat auringonkultaamat lehdet
syksyn puremat, kuivuneet.
Vierellä avoin hauta
omien kättensä jäljet.

Valo leikkii kauniilla puulla,
muotoonsa varoen taivutetulla.
Imee lämpöä syysauringon
kansi puinen, lohduton.

Kättensä työ, herkkä mestariteos,
saattaa matkalle ihmisen.
Ei ystävä liene
vaan kanssakulkija viimeinen.

Illan valo hiljaisessa laaksossa
leikkii hautojen kumpareilla.
Lukematon nukkuvien määrä
Äidin pehmeällä povella.