Riittää että hengittää

Hämärästä ei ole enää
kotipihan häivyttäjäksi,
  vaikka kyllä täällä
  valottakin kulkisin
Ainoastaan kukonaskelet
ovat vähentyneet, suunnat
tatuoituina alitajuntaan.
Kuistilta aitankulmalle, 
leikkimökiltä kaivon kohtaan, 
autotallin takaa postilaatikolle, 
 sieltä puutarhakeinuun
kirsikkapuun katveeseen. 
Täällä kuljen varmoin askelin,
juurevasti.
Kaupungissa toisinaan eksyn
itsestänikin, hukun valintoihin
ja mahdollisuuksiin.
Unohdan, 
että ei  
t a r v i t s e, t ä y d y, p i d ä

yhtään mitään.


Riittää että hengittää.