- -
Minä.
En
anna periksi
en, vaikka
ajan kipeä juoksu kerisi jalat rullalle ja
suru käärmeileisi mielen rosoiset onkalot
mustiksi, pyörryttäviksi
huokauksiksi
En, vaikka askeleita pitäisi ottaa sata yhden sijaan
ja varjojeni siivetkin olisivat väsymyksestä
poikki,
perässäni äänekkäästi laahaisivat ja itkisivät
- -
En anna.
Periksi en anna.
- -
Tämä hetki tässä
kun voi odottaa juoksevan ajan onnenkantamoisia
orvokkeja, omenoita ja
heräävää aamukastetta
lentää tähdenlentojen valokaarissa
tietämättä mihin lampeen putoaa
orvokkeja, omenoita ja
heräävää aamukastetta
lentää tähdenlentojen valokaarissa
tietämättä mihin lampeen putoaa
on timanttia
--
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Verinaarmuilla ja kirvelevällä hiellä silmissä,.
Särkevillä jäsenillä ja känsinä käsissä
Lopen uupumuksena.
Ja sillä tunteella,
Että on tehnyt
Kaikkensa
Niiiin monessa runossani.
Sinä sen sanoit. Kiitos.
itsestään ei peity massaan, vasta viimoisilla voimillaan saattaa hiukan peruuttaa
Minäkään en anna periksi,
vaikka tuntuu että taudit lamaa väkisin.
Runosi on hieno, hieno tsemppiruno itselle.
Ja onhan niin, että ihminen pystyy psyykaamaan
itsestään esiin voimia suurenkin hädän hetkellä.
Ja kun osaa kirjoittaa kuten Sinä,
on se rikkaus vailla vertaa.
Lämmin Kiitos runoistasi.