aamumiete

Armottomin ihminen maailmassa,
katso peiliin, näet hänet siellä katsomassa.
Näkisipä joskus itseään muiden silmien kautta,
näkisi kenties jotain hyvääkin...

Tyytymätön, olenko sitä?

Lihavuusleikkaus oli keväällä,
putkimaha on nyt itseni sisällä. 
Kiloja lähtenyt, vaatetus laitettu uusiksi,
nyt tätä juttua ei vedetään muusiksi.

Hyvän näkeminen, missä?

Kuulostanko onnettomalta, no sitä en oo,
haen edelleen sitä elämän kirkasta valoo.
Välillä näkyy himmeää valon kajoo..

Mutta kirkkaus, missä olet?

No aamurivit oli tässä,
kahvia juovan naisen aamuhetkessä. 
Hymyilen jokainen päivä edellee, 
niin se elämä hyvin etenee.

Osaan olla onnellinenkin.