Minä muistan sen
kuin eilisen.
Kättäni puristit
kevyein ottein,
pidit kainalossasi.
Tunsin
kuinka pieni säteily
kirmaili elimistöni
lävitse.
Olin aivan sekaisin
sinusta.
Sydämeni paloi
suurin liekein.
Hyväilit poskiani sileillä käsilläsi
ja aloit viedä päätäsi
vasten kasvojani.
Tein samoin myös sinulle.
Sytyimme yhdessä
pitkiin, palaviin
suudelmiin.
Rakastin sinua.
Nyt minä(typerys)
istun omassa huoneessani
yksin miettien:
Tiistai-ilta.
Tuulinen,
mutta silti lämmin
ja aurinkoinen.
Kävelin ulkona
ja ajattelin sinua,
sillä tänään me taas nähtäisiin.
Kuinka odotinkaan,
millainen ihana ilta
me yhdessä koettaisiin,
kuinka me toisiamme
hyväiltäisiin.
Ilta seitsemän.
Saavuin hänen talonsa eteen.
Astuin sisään,
ovi oli auki.
Huutelin hänen nimeään kuuluvasti,
ei vastausta.
Kuulin ääntä,
kuuntelin hetken.
Tajusin sen kuuluvan
hänen makuuhuoneestaan.
Hämmennyin,
kun avasin makuuhuoneen oven.
Siellä hän oli
toisen tytön kanssa,
sellaisen vaaleahiuksisen
ja hoikan.
Paukkasin
makuuhuoneen oven kiinni,
huusin kurkkuani myöten
ja juoksin pois hänen luotaan...
Nyt
minua puhuttelee
vain yksi ja sama lause
ajatuksissani:
" Miksi teit sen
sydämenmurskaaja?"
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
On hyvä kirjoittaa tunteensa runoksi,-- sillä näitä kipeää tekeviä kokemuksia on miltei jokaisella, ja ainakin nuoruudesta muistuu ittellenikin tämän tapaisia juttuja.
Onneksi sulla on elämä edessä ja olet tästäkin kokemuksesta vahvistuneena entistä parempi elämän kolhujen edessä.
Kiittelen sanoistasi.
Kipeä runo, hienosti kirjoitettu. *~¨
Ei voi sanoa muuta että pidän.