Eikä kukaan ole suudellut korvanlehtiäni ikuisuuksiin
Ja niin, minä lähdin
pakkasin lähikaupan banaanilaatikoihin
maahan poljetut unelmat
ja ne itsetunnon rippeet.
Jätin taakseni, ne kosketukset
ja sylisi - joka hetken aikaa
oli enemmän kuin oikea.
Äläkä pelkää,
en minä kadu niitä juotuja viinejä
enkä tuhansia polkuja ihollani
en valvottuja öitä.
Sinun sanojesi mukaan en ollut kuin muut
sinua ehkä kiehtoi löysä otteeni
kaikkien niiden kylkeen kasvaneiden jälkeen.
Ja minä olin jo valmiiksi pahoillani siitä,
ettet sinäkään kesyttäisi levotonta mieltäni.
Vaikka annoit tilaa, ja aivan liikaa ymmärrystä,
hyväksyit haparoivat askeleeni, sekä puolikkaat lauseet
sekä ne puoleksi juodut kahvikupit lavuaarin reunalla
minä tahdoin enemmän lähteä, kuin jäädä.
Sillä sinäkään et olisi voinut täyttää sitä tyhjyyttä
joka minussa on.
Silti minä ajattelen sinua sillointällöin
kaupan kassajonoissa ja välillä jopa liikennevaloissa
eniten kuitenkin silloin
kun viinipullosta on jäljellä enää vain pohjat.
pakkasin lähikaupan banaanilaatikoihin
maahan poljetut unelmat
ja ne itsetunnon rippeet.
Jätin taakseni, ne kosketukset
ja sylisi - joka hetken aikaa
oli enemmän kuin oikea.
Äläkä pelkää,
en minä kadu niitä juotuja viinejä
enkä tuhansia polkuja ihollani
en valvottuja öitä.
Sinun sanojesi mukaan en ollut kuin muut
sinua ehkä kiehtoi löysä otteeni
kaikkien niiden kylkeen kasvaneiden jälkeen.
Ja minä olin jo valmiiksi pahoillani siitä,
ettet sinäkään kesyttäisi levotonta mieltäni.
Vaikka annoit tilaa, ja aivan liikaa ymmärrystä,
hyväksyit haparoivat askeleeni, sekä puolikkaat lauseet
sekä ne puoleksi juodut kahvikupit lavuaarin reunalla
minä tahdoin enemmän lähteä, kuin jäädä.
Sillä sinäkään et olisi voinut täyttää sitä tyhjyyttä
joka minussa on.
Silti minä ajattelen sinua sillointällöin
kaupan kassajonoissa ja välillä jopa liikennevaloissa
eniten kuitenkin silloin
kun viinipullosta on jäljellä enää vain pohjat.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvää pohdintaa tuntein
hieno runo