Puoleksi juotuja kahvikuppeja
tiskipöydällä, lavuaarin reunalla,
naulakon päällä, yöpöydällä.
Sinä sanot, ettet koskaan oppisi ymmärtämään
eriparisukkaisuuttani tai sitä,
kuinka jään pimeneviin öihin
paljain jaloin, pidättämään hengitystä
jotta tuntisin olevani osa tätä kaikkea
ja silti - en mitään.
Minun asunnossani on askelille paikka
lattiat narisevat, silloin tällöin ikkunaruudutkin itkevät.
Enkä minä aina viitsi kammata tukkaani,
huulianiki olen punannut jo tarpeeksi.
Eteisessäni on ovi,
josta sinä varmaan osaat poistua
sitten kun olet nähnyt liikaa
- tai tarpeeksi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Nuo puoliksi juodut kahvikupit joka paikassa olisi kyllä liikaa mulle :D Mutta hyvä, herkkä, kauniskin runo, pidän.
En oikein osaa sanoa muuta,
mutta tykkäsin kamalasti.
On taito osata luoda arkisistakin asioista hienoa tekstiä,
sinä sitä omaat.