Olen aivan varma,
että vielä hetkittäin sinäkin mietit
miltä tuntuisi istua siinä katukivetyksellä
polttamassa liian monta tupakkaa
suudellen viinipullon kaulaa.
Nauraa maailmalle päin naamaa
olla vain me, keskellä aamukastetta.
Sinun takkisi lepäisi hartioillani
ja minä ihan vähän nojailisin olkapäätäsi vasten,
kertoisin toiveista jotka toteutuvat
aina liian myöhään sekä
tienpientareille poljetuista unelmista.
Sinä hymyilisit sitä aitoa hymyä
silmilläsikin ja minä uskoisin
sinun olevan minulle se. Oikea.
Nykyään
minä suutelen viinipullon kaulaa
poltan liian monta tupakkaa.
Uskoitko koskaan minun olevan sinulle se?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit