Olisitko
auringonlaskuni,
valon varjo
rinnoillani
hehkuva taideteos - paratiisini
vuoroveteni,
kostea pisara
ihollani
taianomainen suola-aavikko - helvettini
kangastukseni,
viileä lähde
janooni
keinuva yö,
meren myrsky
lanteillani
antaisin
kehollani
ajelehtia
tuntea
tutkia
ilman estoja
katsoa
koskea
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sensuellia kauneutta.
Osaat upeasti kirjoittaa aistillisuudesta
olematta liian paljatava tai rivo.
Pidän tästä.
Ja aina vain paremmaksi menee, tämä runo on suorastaan upea ja jossa on paljon sellaista, mihin minä itse en enää uskaltaisi, saatika haaveilla, taas runo suosikkeihini.
Runon omin sanoin, tässä on taianomainen tunnelma, kauniisti etenevä runo :)
Estottomuuden herkkyyttä,sillä runosi kulkee kuin lämmin vesi kesässä - huolimatta tämän hetkisen talven "apaattisuudestaan" huolimatta.
Nuoruus lipuu hienolla tavalla tunnevesissään.
Hyvä runo.
Jotenkin äärettömän rehellinen on runosi kysymys, olisitko .... jopa helvettini. Jokainen meistä sisältää niin monia puolia, huonojakin, jotka runosi minä on valmis hyväksymään, kaikkien noiden ihanien lisäksi. Hyvin kaunis rakkausruno!
hyvin lyyrinen teksti.. Yhdellä sanalla: esteettinen.. hetken mietin meneekö blingblingiksi, mutta ei.. Hienosti hanskaat runon kotiin..
Kylläpä osaat!
Osaat ottaa lukijan, tunnelman eroottisuus huimaa, ja ei voi kuin todeta; kuuma tuli :)
Intohimon hehkua, Oikeaa Tulista Rakkautta!
hienoa kerrontaa, viettelevää, vaikka alku johdattaakin osin jopa helvetin porteille. mielikuva valosta ja varjosta, rinnoilla, se on jotenkin todella vahva ja täynnä latausta. hienoa.
Tämäkin on hieno! oikea rakkausruno.
Todella hieno kokonaisuus on runosi! Hyvin kirjoitettu!
Hyvä tämä on hyvä ilman suurempia selittelyjä miks, siks ku pidän siitä niin paljon, se vetää ja paljastaa itsensä ja lukijan.