Näitkö sen?
Hohdon horisontissa, yöllä muiden nukkuessa
Äänettömän sävelen, mustan metsän yllä
Ilmavirran hyväilemä huntu
hiljaa, lumoten
niin hauras,
niin hento
Yön morsian, jota tähdet kosiskelevat
Välttämätön symbioosi,
rakkaus, jonka olemassaoloa ei tarvitse tiedostaa
Tunsithan sen?
Voiman, joka nosti sinua
Sai sinut tuntemaan avuttomuutta
pienuutta,
pelkoa
Kuinka lakkasit hetkeksi olemasta sinä.
Ilman ihosi peittoa,
vapaana, väreilevinä hiukkasina
Rohkenitko?
Äärettömyyden syleilyyn, ajelehtia tyhjyyteen,
missä sielun kyyneleet laulavat onnesta
Selite:
Tämä on sisäinen tapani pohtia kokemaani, anonyymina, persoonattomana, vapaana. Kirjoitan, koska en ääneen näitä asioita voi lausua. Täällä sillä ei ole väliä. En ole kukaan, en ole mitään, silti olen kaikki mitä minun pitääkin olla.
<em>Centaurus A. The galaxy is the fifth brightest in the sky, an ideal astronomy target</em>
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit