Kävellessään
lokakuu hämärässä
lokakuu hämärässä
hiljaisessa vesisateessa
mustaa tietä
hän alkoi
miettimään
niitä kaikkia
turhia teitä
mitä on
elämänsä aikana
kuljeksinut
niitä on
hyvin monta
turhaa tietä
jotka hän
olisi
voinut jättää
kulkematta
jos olisi
jättänyt noita
turhia teitä
kulkematta
ei hän
olisi yhtään
viisaampi
mutta
hän voisi
olla
hieman mukavampi
ihminen
käveltyään
hiljaisessa vesisateessa
lokakuu hämärässä
hiljaisessa vesisateessa
mustaa tietä
järven rannalle
ja siinä
rannalla seisoessaan
kun hänen
katse pysähtyi
levottomiin laineisiin
häneen iski
niin voimakkaana
se ulkopuolisuuden
tunne
antoi hänelle
uuden nimen
joka on
Ei Kukaan
ja niin
hänen hautakiveen
kirjoitetaan
Ei Kukaan
s joskus
k ennen aikojaan
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
lähes epätoivoisessa runon
henkilön kokemassa hetkessä
- ollako vai eikö olla?
- yksinkertaisen koskettavaa runokuvausta
Kiitos taas JP lukunautinnosta.
Sivut