Kävellessään
pimenevässä illassa
metsään
ja saapuessaan
itkupuunsa tykö
hän alkoi
puhumaan tuuleen
samalla
halaten itkupuutaan
jos minun
on lähdettävä
täältä
en itke
itseni vaan
tyttärieni ja
rakkaitten lapsenlapsien
vuoksi
koska haluaisin
nähdä
mitä tyttärieni
saavat vielä
aikaan ja
lapsenlapsien kasvavan
poika 3 v
ja sen
sisko 1 v
jos minun
on lähdettävä
täältä
minulla on
sellainen olo
kun ajattelen
sitä lähtöäni
täältä
että hylkään
tyttäreni rakkaat
lapsenlapseni
mutta en
minä voi
sille
yhtään mitään
kun minulle
se vanhuus
saapui enneaikaisesti
syyskuun yön
hiljaisessa metsässä
itkupuun tykönä
katse kohti
taivasta
hän kuorimaan
alkoi itseään
kuori
kuin sipulia
ja ne
kyyneleet nostivat
hänelle
sen ikävän
tunteen
se ikävä
tunne
tyttäriä ja
lapsenlapsia kohtaan
on hänelle
painava taakka
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut