Hän pitelee
siitä eilisestä
jonka hän
sai chattaillessa
sinun kanssa
siitä
hyvästä olosta
kiinni
niin että
hän on
tänään
koko päivän
hyvällä tuulella
ja unettomana
yönä
niin kuin
viime yönä
ja ehkä
ensi yönä
hän kuuntelee
sitä itsessään
olevaa hiljaisuutta
ajatellen sinua
mutta
jos sinä
olisit
tässä hänen
vieressä
ei hän
tiedä
mitä sinulle
sanoisi
hän olisi
ei tiedä
kummasta syystä
olisi
olisi
onnesta vai ujoudesta
mykkänä
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ilosta ja epävarmuudesta
jonka kohtaa kun sydän
alkaa puhua
Mistä tämä tulee. Sanat syövät toisia sananoja. Muuttuvat kuvaksi jossa on reunukset. Aika ja paikka ja lyhyine lauseineen runossa, joka ei minulle esiintyy horisontaalisesti. Sanat eivät huku, ne jatkavat uudessa ympäristössä elämää. Runoilijan tuo eteeni kuvan, josta en eroita minkä paikan runoilija on maalannut illalla minkä aamulla vai onko hän maalannut koko yön.
Mikään ei ole itsestään selvää. Kiitos runosta.
pidin paljon
Kiiitos :) <3
Sivut