Hiljaa kävelee
pysähtyy
käsi oven kahvassa
kellojen
lakattua soimasta
kääntyy
tuskan hiki
otsalla
kävelee pois
ei voinnut
astua
kynnyksen yli
ei niillä synneillä
joita kantaa ja
kun ei ole
jäljellä
kuin häilyvä tunne
sielusta ja
kun on
syntiä
synnin päälle
kasaantunut
hiljaaa kävellessä
pellon laitaa
ei saannut selvää
mitä
ohi menessään tuuli
kuiskasi
ajatus kirkastui
kuin taivas
tietysti
näin se on
ei isä
yhtä syntistä
kaipaa
niitä on muutenkin
liikaa
yön siimeksestä
liukuu
unen valkamaan
ei tiedä
miksi itkien
heräsi
klo 03.03
onko tullut
jo perille
tietämmättä
sitä itse
näkikö
sen unessa nyt
sitäkö
nämä kyyneleet
kertoo
© Jukka-Pekka Huttunen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Älä syntejä mieti, ne on anteeksi annettu..
Surullisen kaunis ja syvällinen runo.
Kaunis kiito sanoistasi
Iloa päivääsi, runoystäväni :)
Kyllä immeenen suattaa melekonen syntisäkki olla. Aenae minä niäntysin syntisäkin alle jos ee oes eesvastoojoo Isän luona Tevavaassa.
Näennikkäen se vuan on.
Mukavoo kessee sulle ja mulle.
Riipaiseva tunnelma, pidän
vahva runo, syyllinen ja synnintunnossa oleva, kulkija, todellakin sanot ei isä yhtä syntistä kaipaa, mutta toisaalta, hän on myös se joka ne synnit unohtaa, antaa anteeksi, ikiajoiksi, sitten saa puhtaalta pöydältä taas alkaa, niin runosi loppuosa voi ollakin niin, joku syntinen on päässyt määräpaikkaansa, kyyneleet voivat tietysti olla helpotuksen kyyneleitäkin, runosi puhuttelee
Surullinen runo
Kävelyä tuskan kanssa,
unen katkeamista alitajunnasta tuleviin viesteihin.
Silti.
Silti jaksaa hakea vastauksia.
Hyvä!
samaistun moneskohdin sielukuviisi, yleinen herkkyys,
paljot pettymykset ja uudet ymmärrykset siinä joukko
syitä miksi kyyneleet ovat herkässä, kauniisti katsot
ajatuksin ihmistä
Sivut