Niin kuin
tuo
pilvi levoton
yhtälailla levoton
on sydän
ihmisen
itseään kuuntelee
yön herkällä
korvalla
kävellesään
kattulamppujen valossa
kiiltää
sateen märkä
kadun
tumma iho
niiden
jotka lähtivät
seuramaan
kulkjaa
kuin saalista
korvia repivä
haukkuminen
piti hereillä
yön
aivan kuin
helvetin
koirat olisi
karanneet
maan päälle
katsellesaan ikkunasta
alkavaa aamua
silmissä
verestävä väsymys
ei tiedä
mitä
pitäisi ajatella
tehdä
kuin kuiskaus
tuo aamun
hauras ohut
valo
joka sekuntti
sekuntilta
alkaa vahvistua
muuttuen kuin
huudoksi
satuttaen silmiä
©Jukka-Pekka Huttunen
tuo
pilvi levoton
yhtälailla levoton
on sydän
ihmisen
itseään kuuntelee
yön herkällä
korvalla
kävellesään
kattulamppujen valossa
kiiltää
sateen märkä
kadun
tumma iho
niiden
jotka lähtivät
seuramaan
kulkjaa
kuin saalista
korvia repivä
haukkuminen
piti hereillä
yön
aivan kuin
helvetin
koirat olisi
karanneet
maan päälle
katsellesaan ikkunasta
alkavaa aamua
silmissä
verestävä väsymys
ei tiedä
mitä
pitäisi ajatella
tehdä
kuin kuiskaus
tuo aamun
hauras ohut
valo
joka sekuntti
sekuntilta
alkaa vahvistua
muuttuen kuin
huudoksi
satuttaen silmiä
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vahva intiimi tunnelma
ajatuksin irrallisen hämmentyneellä,
paikaansa, turvaansa etsivällä runollasi
kuin eksynyt pilvi tunnelmissaan
komea loppunousu
hienoa melankolista kerrontaa
mahtavaa
Vahvaa puhuvaa runokerrontaa
Sivut