Kun ne
ne lapsuuden
varjot
tavoitti hänet
levottomuus
ajoi hänet
kävelemään
ja kun
hän oli
kääntymässä
tieltä polulle
joka vie
kymijoen rannalle
ei tiedä
mikä kiinnitti
hänen huomion
vastaan kävelevään
ihmiseen
kun hän
katsoi
tuota ihmistä
silmiin
tapahtui jotakin
mitä hän
ei ymmärrä
hän näki
uuden
paremman itsensä
kun hän
tunsi
kyyneleiden valuvan
poskille
hän pysähtyi
ja käänsi
katseensa pois
pyyhkien poskensa
takin hihaan
ja kun
hän käänsi
katseensa takaisin
vastan kävelevään
ihmiseen
mutta ei
enää
nähnyt sitä
ihmistä
hetken seisottuaan
paikoillaan
oudon tunteen
vallassa
hän jatkoi
kävelyä kääntymättä
sille polulle
joka vie
kymijoen rannalle
aukaistuaan
kotinsa oven
hän ajatteli
sinua
sillä välillä
hänestä
tuntuu siltä
kuin hän
kuuluisi syliisi
vaikka olet
toisen miehen
rakas?
jos sinä
tulet
ja otat
hänet syliin
ja kannat
huomiseen
ja hän
näkee
sylisi varjosta
auringon nousevan
se voisi
saada
hänet tuntemaan
olonsa
rakastetulta
©Jukka-Pekka Huttunen
ne lapsuuden
varjot
tavoitti hänet
levottomuus
ajoi hänet
kävelemään
ja kun
hän oli
kääntymässä
tieltä polulle
joka vie
kymijoen rannalle
ei tiedä
mikä kiinnitti
hänen huomion
vastaan kävelevään
ihmiseen
kun hän
katsoi
tuota ihmistä
silmiin
tapahtui jotakin
mitä hän
ei ymmärrä
hän näki
uuden
paremman itsensä
kun hän
tunsi
kyyneleiden valuvan
poskille
hän pysähtyi
ja käänsi
katseensa pois
pyyhkien poskensa
takin hihaan
ja kun
hän käänsi
katseensa takaisin
vastan kävelevään
ihmiseen
mutta ei
enää
nähnyt sitä
ihmistä
hetken seisottuaan
paikoillaan
oudon tunteen
vallassa
hän jatkoi
kävelyä kääntymättä
sille polulle
joka vie
kymijoen rannalle
aukaistuaan
kotinsa oven
hän ajatteli
sinua
sillä välillä
hänestä
tuntuu siltä
kuin hän
kuuluisi syliisi
vaikka olet
toisen miehen
rakas?
jos sinä
tulet
ja otat
hänet syliin
ja kannat
huomiseen
ja hän
näkee
sylisi varjosta
auringon nousevan
se voisi
saada
hänet tuntemaan
olonsa
rakastetulta
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tunnelmissa myös lapsuuden avoimmuutta, kuin sanatonta pyyntöä
"olen ansainnut hiukan onnea, maallisen polun kirkkautta, upea kokonaisuus
Toivetta sylistä, ihmisen ikävää toisen luo.
Koskettavaa Sinua, tutulla tyylillä.
Sivut