Vaikka ei
tiedä
minkä lainen tai
minkä kokoinen
on se
itsestä
puutuva palanen
välillä se
se tuntuu
olevan
ihmisen muotoinen
ja välillä
jotain hyvin
pientä
kuin sinapinsiemen
on hän
sitä
puuttuvaa palasta
alkanut etsiä
hän kyselee
aamulta sateelta
tuulelta
päivältä auringolta
metsältä
illalta yöltä
kuulta tähdiltä
joiltakin ihmisiltä
hän kyselee
sitä
mistä voi
löytää sen
itsestään
puutuvan palasen
©Jukka-Pekka Huttunen
tiedä
minkä lainen tai
minkä kokoinen
on se
itsestä
puutuva palanen
välillä se
se tuntuu
olevan
ihmisen muotoinen
ja välillä
jotain hyvin
pientä
kuin sinapinsiemen
on hän
sitä
puuttuvaa palasta
alkanut etsiä
hän kyselee
aamulta sateelta
tuulelta
päivältä auringolta
metsältä
illalta yöltä
kuulta tähdiltä
joiltakin ihmisiltä
hän kyselee
sitä
mistä voi
löytää sen
itsestään
puutuvan palasen
©Jukka-Pekka Huttunen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
puuttuu meiltä aina se palanen
täydellistä tuskin on olemessa, tuskin tuleekaan
silti peili joka muiden ihmisten reaktioista heijastaa,
on usein puolueellinen, kuvajaisen katselijasta kertova
jouhevasti kulkee runokerrontasi, tunteikas ja vetoava on
taidolla laadittu kokonaisuus
Mahtava runo Huttunen, järistyttävän ihana teksti.
Syvää pohdintaa, herkän ihmisen vaistoilla.
Sivut