Sitä jokapäiväistä leipää

orjantappurakruunun kantajia alkaa olla tässä yhteiskunnassa vähän liikaa

Mä oon ajatellu sen niin, että isä ja taivas ei meitä pelasta, jos me emme pelasta ensin itse itseämme ja lajitovereitamme. Eli jos uskomme ja teemme rakkaudellisia asioita toinen toisillemme niin silloin olemme sisäistäneet kristinuskon ja muidenkin uskontojen hyvät periaatteet. Mutta kun me teemme toisin kuin me opetamme ja saarnaamme niin siitä ei ole koskaan apua kenellekään vaan lopullinen kärsimys jatkaa lopputtomuuteen. Usko ja rakkaus meidät pelastaa ja ne meillä on joka päivä käytettävissä, jos niin haluaisimme. Meistä se kaikki lähtee ja on toteutuakseen. Jos kaikki eläisivät lähes minkä tahansa uskonnon pyhän kirjan oppien mukaan, meillä ei olisi itseaiheutettua kärsimystä. Mutta kun me olemme ahneita ja itsekeskeisiä niin sitä iloa ei vaan synny, leipää jokapäiväiseksi ravinnoksi.

Hyvä ja ajattelemisen arvoinen runo.

Maailmassa on paljon vääryyttä,
jopa sellaista jota tehdään uskonnon nimissä.
Ihminen on itsekäs, ei onneksi jokainen,
mutta ahneutta on liikaa, jopa sellaista salakavalaa,
joka on pukeutunut lampaan vaatteisiin.

Totta on;
me olemme jokainen samanarvoisia!

Ihan sama mihin uskoo tai on uskomatta, ihmisten se pitää leipä kaikille taata, ei minkään muun. Surullinen runo.

Niin. isä, mitä tämä kaikki tarkoittaa? Miksi vuodatat poikasikin veren?

Koskettavaa ja nyky maailman menio ihmetyttää.. kun työttömiltäkin otetaan pois se vähänenkin mitä saavat... huh ja hei, muutosta. Kiitos.

Liikuttavaa, jokaisella pitäisi olla ainakin leipää riittävästi.

Surullista ja koskettavaa, ihmisarvo on tässä ajassa kadoksissa.

Tämä runo koskettaa todella syvältä.