Hän kysyi
sinulta
"jos siellä
ei ole
tilaa
niin raivaatko
pienen tilan
minulle
sydämesi nurkasta
siitä nurkasta
joka on
etelää kohti"
vastasit hiljaisuudella
sinä et
raivannut hänelle
sitä pientä
tilaa
sydämesi nurkasta
se kaikki
mitä
hän vuoksesi
teki
sillä ei
ollut sinulle
mitään merkitystä
hän olisi
voinut
tehdä sinusta
onnellisen
mutta ehkä
sinä pelkäät
sitä
olla onnellinen
vai mitä
sinä...
sanoit lähtiessäsi
hänelle
"älä minua
muista"
yön hiljaisuuden
virran varjossa
hänen mieli
taipuu
niin kuin
tuo tuuli
ja yötä
ruokkii
hänen kyyneleet
ei häntä
jaksa ymmärtää
oikein kukaan
eikä hän
aina välillä
itsekään ymmärrä
oikein itseään
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi, kun ihmiset enemmän olisivat läsnä-
tässä hetkessä, nähden lähimmäisen kokonaisuutena.
Kaikkine puolineen, ja puhua hänelle kuin sydän sanoo.
Ei kavahtaa ensimmäistä murtumaa,
ei lähteä livohkaan liian helposti!
Vaan niiin siinä usein käy, kumma kyllä.
Sivut