ei hän osannut kirjoittaa
isoin kirjaimin, huutomerkeillä
herkkyyttä lävistää
ei hän kyennyt vastaamaan
tämän maailman vaatimuksiin,
jotka neonvärisinä kallionlohkareina
hänen eteensä tippuivat
ja hän pakeni, pakeni kauas tästä
sydäntään raatelevasta todellisuudesta
muuttui peikoksi,
kotimaisemien kellonsoittajaksi,
paitsi että ei kulkenut piilossa,
ei enää välittänyt siitä
mitä maailma hänestä ajatteli
laahusti vastaantulevien kaistalla,
sillä ei enää muistanut kuolemaa
tuli minua päivällä vastaan peikko,
takkuisen päänsä nosti, silmät sameat kertoen:
olen sittenkin ihminen
olisin halunnut kysyä:
mitä sinulle on tapahtunut,
voinko sinua auttaa
pelästyin ja koiraa hihnasta kiskaisin,
matkaani jatkoin, minäkin raukka
ja onnellisen talon ikkunalla
loisti sinivalkoinen kynttilä valoaan,
hänen ohitseen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin ja koskettavasti kirjoitettu tarina
Sivut