kalliona merellesi halkesin
aaltojesi kärjillä leikin
sinä kanssani mantereeksi halusit
minä aalloillasi kirjavien kaupunkien rannoille
rakastuneiden jalkoja vilvoittamaan
vaan ei luoto luotu
mereksi voinut muuttua,
kallioksi meri muovautua
ja kun myrsky laantui
sinä loittonit minusta,
niin kuin menneisyys
sormenpäillään
tästä hetkestä kiinni pitäen
mutta älä sure
olihan,
olihan meillä
kaikki, mitä
kukaan koskaan voi saada
olihan meillä
tämä hetki
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jännää ajattelua, hyvä runo
Mielenkiintoinen kokonaisuus :)
Toimiva.
Sivut