Ilon ja surun oppikirja

iloiset päivät muuttuvat eilisiksi liian nopeasti

surulliset päivät laahustavat laiskasti uneen

kumpi on surullisempaa, haalistuneet ilot vai surut?

jos emme muistaisi mennyttä

syntyisimme joka päivä uudelleen, puhtaina

vailla menneisyyden voimaa ja vankilaa

mitä järkeä olisi kerätä hyviä kokemuksia jos niitä ei voisi kaivata

mitä oppisimme vastoinkäymisistä jos ne olisivat kuin neulanpisto

hetken kipu, sitten poissa

ei arpea muistuttamassa kolhuista

tarvitsemme opit menneestä

iloista ja suruista

ilman niitä emme voi löytää perille

perillä ymmärrämme että emme saa koskaan tietää mitä tämä on

kuin lukisimme kirjaa intohimoisesti, kunnes huomaisimme että viimeinen sivu puuttuu

täytyisi itse keksiä ratkaisu

tyytyä siihen

hyväksyä sen riitttämättömyys