elämänjanossaan kohtaloitaan
kuivaksi aavikoksi keräävät
toisiinsa tarrautuvat tahmeat tarpeet
elämänpäihtymystä toisistaan
sieluihinsa kumoavat
jossa rakkaus palaa joka yö loppuun
kertakäyttörovioilla
ei valoa varjosta pimeässä erota
ei valoa kukaan edes enää yritä varastaa
siellä kuolema on liian halpa ajatus ajatella
elämä liian kallisarvoinen
muistaako kukaan
että jokainen heistä halusi joskus
lentää sinne minne lapset ja linnut osaavat
muistaako kukaan enää
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Syvällisiä elämän kysymyksiä.
Tykkäsin tästä.
upeaa ja taidokasta kerrontaa
onpas kiehtova runosi! tämän haluaa lukea uudelleen ja uudelleen, ihanaa kieltä ja jännittävä sanoma
Syväluotaavaa maailman kommentaaria runokuvin. Erinomainen!
Sivut