itse minä mieleni myrkytän
en apua kaipaa muilta
silti esiin syöntäin tyrkytän
en metsää näe puilta
kunnes huokauksein haipuu
peili viimekerran huurtuu
viimein esiin tulee kaipuu
totuus haaveistani juurtuu
maailman tuulten tuutiessa
päähän nousi murhe musta
isän käden luita luutiessa
koin osan suvunjalostusta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihan loistava. ^^
Jotenkin tulee Kalevala runostasi mieleen, ei huono.
Sivut