toivoin vain pientä polkua
mutta Jumala avasikin valtatien
halusin vain lähteen
mutta Hän levitti eteeni mustaa merta
halusin viljavan pellon
silmiini kypsää viljaa
mutta kaikki olikin lakoontuneena edessäni
huusin, huusin Sinua avukseni !
liian monen mutkan kautta
vaikeakulkuisten vuorten yli
ja kivisten kylienkin läpi
löysit luokseni myös etsimäsi jälkeen
enempää en uskalla edes haluta
kun olen saanut jo kätesi omaani
silmiesi syvän veen
lainehtimaan omissani
ihosi hengittämään
samaa rytmiä sydämeni kanssa
äänesi sulautumaan omani onneen
nähdä
miten mies muuttuu pieneksi pojaksi sylissäni
Selite:
Ihminen ei aina tiedä, mikä itselle on parasta vaikka kuinka haluaisikin jotain.
Tuonne jollekin riville jäi kaksi sanaa yhteen, vaikka olenkin laittanut niiden väliin välilyönnin, sama pätee edelliseen runooni. Olen pahoillani, etten saa korjattua niitä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tunteet ovat maailma, jossa oma ehdottomuuskin onneksi kyseenalaistuu. Joskus ehdottomuus on tiedostamatonta eikä reilua...Suojamuurit erikseen.
Rakkaudessa useimmiten turhia. Runosi on nöyryydessään hieno!
Kaunis ja koskettava on runosi. Todella upeaa tekstiä. Osui ja upposi :)
Loppua kohti vetoaa minuun enemmän ja enemmän, varsinkin hienoin loppulause.
Kaksi viimeistä säkeistöä silkkaa kaunista taidetta, kiitos tästä elämyksestä.
Ja lämmin kiitos myös kauniista sanoistasi runolleni.
Viis veisaa pienistä kirjoitusvirheistä, jos niitä edes on, tästä en löytänyt etsimälläkään.
Runosi on kaunis hellyttävä kuvaus miehen muuttumisesta, siitä kuinka naisen kosketus, halaus ja syli, saavat pienen pojan esiin, joka on kuin muovailuvahaa hänen käsittelyssään, naisen loruillessa:"Tule tule hyvä poika, tule jo...".
Olikohan tuo loppu nyt ihan oikein, en muista, mutta hyvä ajatuksia herättävä on runosi.
Kiitos taas vierailuista.
Kaipauksen tuntuinen runo hyvinsanat-sointuvat nätti on runosi
*enempää en uskalla edes haluta
kun olen saanut jo kätesi omaani
silmiesi syvän veen
lainehtimaan omissani*
Runoasi lukiessa tunnen suuren ja pyhän läsnäolon... Miten ihanasti kirjoitat lahjasta kaikkein arvokkaimmasta.<3 Olen niin onnellinen puolestanne.<3
Onpas hieno runo. Kiitos tästä.
Kirjoitat syviä ajatuksia,miten ei aina voi itse säätää ja määrätä.
Rakkaus on voima suuri se rikkoo ihmisenkin suojamuurin
Toisinaan mies tapaa itsensä ja rakkaansa välissä tummia kallioita, teräviä kiviä, epäluuloa, pelkoja, kuvitelmia.
Sitten oikea aika, kohta, sanat hänelle: tule Rakas
ja kuvitelmat pehmeäksi hiekaksi taintuvat.
Se tunne, helpotus, jonkun sisäisen pienen pojan esiin
kääntää.
Hyvin kuvaava Runo siitä, miten
etäännytään, saatetaan kuitenkin
löytää takakaisin, samaan, yhteen.
Toivoa ja uskoa antava teksti.
Puhdas, eheä kokonaisuus ja
hieno, mieleenpainuva loppu.
Syvälle saapuva, hieno, Runo.
Niinpä, aina ei tiedä mitä haluaa ja mitä kannattaisi haluta...kaunis, herkkä loppu, hyvä runo
Vahvaa ja herkkää kerrontaa, loppua kohti muuttui upeaksi
Koskettavan kaunista
ja herkkää
rakastuneen naisen
sydämen kaunista
laulua,
kiitos lukunautinnosta
upee runo
kokonaisuudessaan
siskosein
:)
Syvällistä ajattelua tässä.
Tavattoman ihana runo, tuo loppu varsinkin oli jotenkin aivan liikuttava!
Kaunis, hieno runo.
Sanat eivät riitä kertomaan miten paljon pidin tästä runosta<3 Suosikkeihin menee tämäkin:-)))
Mahtavoo tunnetta!!
On nii vahva runo, ett multai jäi muutama lyönti välliin syvämestäin.
U P E A ! ...ei tähän nyt muita sanoja löydy... :)
Tämä on todella hieno runo,paljon puhuva,tässä on tunnetta,herkkyyttäkin ja lopun kiitollisuutta.
Hieno runo.
Nöyrät pyyntömme Jumalalle toteutuvat joskus eri lailla kun itse ajattelemme. Syvällinen koskettava runo.
Syvällisen koskettavaa sanomaa on täynnä tämä upea runosi. Hieno runo jälleen sinulta.
Elämänmakuinen, todentuntuinen ja kaunis on runosi tarina. Kiitos.
Tämä runo kosketti minussa jotakin syvästi.
Fonttia myöten runosi soi kauneutta ja syvällisyyttä, joka peilaa suuren sydämen sykettä. Kiitos.
Sivut