Kivisten katujen
ja harmaan usvan täyttämässä kaupungissa
kävelit kadulla vastaani,
sinä hetkenä olin valmis
unohtamaan kaikki elämäni hiertymät.
Miten kaksi vierasta ihmistä
voi niin täysin unohtua toisiinsa
ja täyttää tyhjyyden aution saaren ?
Mikä minussa oli kesyttämätöntä
sen Sinä kesytit kiertyen minuun
sytytit sammuneen lyhdyn.
En halua Sinun lähtevän
haluan vain
silmiesi ja suusi puhuvan
mutta sanojasi väkevämmin
hellyytesi täyteläistä kieltä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, lämmin rakkausruno.
Uteliaana luin runon, jolla aloitit täällä. Mielenkiintoinen, mutta vain pintaa nykyteksteihisi verrattuna. Silloinkin jo olet osannut kirjoittaa...
Lämmin hyvänmielen runo tämä. Tällaista se kun ajattomat tuttavat kohtaavat.
Tulee niin vahvana omat tunteet ja niihin vaikuttaneet muistot mieleen.
Värikäs tunteiden kirjon puhallus!
Vahva runo!!
kaunis tunnustus rakkaalle
rakkautta eli ihana hienoja käänteitä runossa
*En halua Sinun lähtevän
haluan vain
silmiesi ja suusi puhuvan
mutta sanojasi väkevämmin
hellyytesi täyteläistä kieltä.*
Bravo! Juuri näin kirjoitetaan Rakkausruno. <3
Sivut